Ensimmäinen kirjotus... Mitä tähän sitten loppujen lopuks pitäis kirjottaa. Oon surkee ilmasemaan tunteitani todellisuudessa, kuvittelinko mä oikeesti, että se oli jotenki kauheen helppoa sitten netissä? Tai kai sen pitäis olla, mutta siinä vaiheessa ku on tämmönen tunnevammanen ku minä ni sit onki vähän vaikeempaa. 

Kai mun pitäis sitten kertoa jotain tästä mun kamalasta elämästäni ja siitä suuresta vihasta mitä mä itseään kohtaan tunnen.

Mun on pakko myöntää, että mun pitäis kai olla ihan hemmetin tyytyväinen mun elämään, koska mä tiedän että jollain ihmisellä asiat on vielä huonommin. Mulla on perhe, mitä toisilla ei ole, mutta ainut kenestä mä oikeesti välitän tässä perheessä on mun sisko. Mulla on myös kavereita, mitä toisilla ei ole, mutta mä en tiedä voinko mä oikeesti pitää niitä mun kavereina koska mä en pysty avautumaan. Mä en halua kertoa niille mun asioista. Mä päällepäin luotan niihin. Mutta sitten kun mun pitäis oikeesti kertoa jotain ni mun takaraivossa alkaa sykkimään se pelko että ne oikeesti vaan esittää, ne esittää niin kauan että kuulee multa jonkun mehevän jutun mitä ne voi levittää. Ja musta oikeesti tuntuu että jos mä kertoisin sen kaiken paskan mitä mun päässä on ni ne lähtis käpälä mäkeen samantien. 

Joten tavallaan mun elämä ei ole ees kamalaa, joten mitä hemmettiä mä tässä valitan. Mutta ehkä suurempi tässä jutussa on se mun viha mua itseäni kohtaan. Mä vaan inhoan itteäni joka asiassa. Mä olen liian lihava. Mä olen liian ruma. Mä olen surkea koulussa. Mä en ole hyvä missään. Mä olen liian ärsyttävä. Mä olen yksinkertasesti turha tässä koko maailmassa. Mulle ei ole paikkaa täällä.